Taidesalonki Piirto

IMG_3978

Kotiseinät tuntuisivat tyhjiltä ja kolkoilta, jos niillä ei olisi taidetta. Taide tuo kodikkuutta, pehmeyttä ja turvallisuuttakin, kun seinät eivät hohkaa kylmyyttä.”

Ensi vuonna 15 vuotta täyttävän Taidesalonki Piirton perustivat aikoinaan galleristi Anita Aula yhdessä taidemaalari Tapani Piirton kanssa. Sadan neliömetrin galleriatila jakautuu kahteen kerrokseen: sisään astuessa ensimmäiseksi kohtaa pienen ja intiimin galleriatilan, mutta alakerrasta löytyy vielä kaksi tilavaa huonetta.

Näyttelyitä on tarjolla kuvataiteista veistoksiin. Erilaiset tilat ja vanhan rakennuksen oma tunnelma takaa sen, että näyttelyt ja galleriatila muuntautuvat moneen. Näyttelyt valitaan tapauskohtaisesti, eikä näyttelyyn valittavalle taiteelle ole varsinaisia, tiukkoja kriteereitä.

“Omat silmät kertovat, mikä tänne sopii. Meillä kaikilla ne silmät ovat onneksi erilaiset, ja niin taataan erilaiset näyttelyt. Loppujen lopuksi oli se taide mitä tahansa, kyllä se tänne sopimaan saadaan”

Taide tuli tutuksi Anitalle jo lapsuudenkodissa, jossa musiikki, kirjallisuus, käsityöt ja maalaustaide olivat aina läsnä. Taiteeseen kasvoi ja lopulta se vei mukanaan:

“Vaikka harjoitin aluksi ihan muuta ammattia, pidin samalla näyttelyitä ja taide kulki mukana. Parasta on tämä kokonaisuus ja uusien ihmisten tapaaminen. Kun uusi näyttely ripustetaan, vaihtuu taide, taiteilija ja osa asiakkaistakin ja aina tulee lisää lempiasioita. Tämä maailma on aina tuntunut omalta.”

GALLERISTI OPPII MYÖS ASIAKKAILTA

IMG_3990

Toisille taide on sisustuselementti olohuoneeseen, toisille lähde loputtomille tulkinnoille ja kolmannelle niitä molempia. Tulkintoja ja mielipiteitä on niin monta kuin katselijoitakin, eikä yhtä oikeaa mielipidettä ole:

“Tykkään kuulla, kuinka ihmiset näkee ja kokee teokset. Tämä ei ole pelottava paikka, kaikki saa päättää itse, mistä tykkää ja mistä ei. Opin itsekin kun kuuntelen, mitä katselijat näkevät teoksissa. Kaikki kun näkevät niissä aina jotain omaa.”

Taidesalongissa on usein esillä myös ulkomaalaisten taiteilijoiden näyttelyitä eikä ihme, sillä galleristi itsekin viettää vähintään yhden kuukauden vuodesta matkustellen. Anita on matkustanut Etelä-Amerikasta Pohjois-Amerikkaan, Aasiaan, Australiaan ja Euroopan kaupunkeihin.

“Kulttuuri viestittää ja kertoo paljon. Ei ole väliä, osaatko maan kieltä, sillä taide puhuu puolestaan. Loman ohessa tapaan taiteilijoita ja vierailen gallerioissa ja luennoilla. Euroopan kaupungeissa tulee käytyä enemmän gallerioissa kuin vaateputiikeissa!”

Anitan ja vierailijoiden mieleen on jäänyt varsinkin yksi erityinen näyttely, joka vielä kymmenen vuotta näyttelyn jälkeen pysyy mielissä:

“Vuonna 2004 meillä oli vierailulla italialainen taiteilija, joka tekee kaikki teoksensa puusta. Hän laittoi pyykkinarun kulkemaan ovelta meidän valokylttiin, ja ripusti siihen puisilla pyykkipojilla sukkia, kalsareita ja rintaliivejä, jotka kaikki oli tehty puusta. Niitä ihmeteltiin ja ihasteltiin paljon, ja siitä ihmiset monesti myös muistavat tämän paikan. Kyseinen taiteilija muistelee ensimmäistä Pohjoismaista näyttelyään monesti myös itse aina tavatessamme”.

Mitä Taidesalonki Piirtossa tapahtuu Galleriakeskiviikkona, kurkista TÄÄLTÄ


Siiri Pohjolainen – eri materiaalien kollaasitekniikka

IMG_7814

Siiri Pohjolainen (s. 1979 Lahdessa) on valmistunut taidemaalariksi  Vapaasta taidekoulusta kymmenen vuotta sitten. Hän kävi lapsena 12 vuotta lasten taidekoulua, kuvataidelukion ja kansanopiston kuvataidelinjan.

Taiteilijan kiinnostus eri materiaaleihin yhdistyy hänen kollaasitekniikassaan, jota hän kehittää ja muokkaa koko ajan. Uusimmassa teossarjassaan hän yhdistää akryylimaaleihin ja tusseihin kankaita. Hän leikkaa ja liimaa osia vanhoista pilalle menneistä töistään ja liimaa niitä uusiin maalauksiin. Teoksista tulee kerroksellisia.

Siiri Pohjolainen by Night – Yökollaaseja teossarjan teemana on unettomuus. Lähtökohtana taiteilijan omat kokemukset. Maalauksissa on maisemallista ja surrealistista otetta. Siirin maalauskieli on lipunut viime vuosina ei-esittävään suuntaan.

Kollaasimaalauksella on pitkät perinteet: jo 1000-luvun runoilijat liittivät teksteihinsä liimattuja kuvia. Siiri Pohjolainen on pitänyt aina käsitöistä ja askartelusta ja nyt kaikki pureutuvat yhteen maalien kanssa moninaisiksi kollaaseiksi.

Mystica Mystica, 2014, 170 x 200cm, kollaasi kankaalle

 

 

 

 

 

 

 

 

Siiri Pohjolainen: by night, yökollaaseja galleria Katariinassa 29.10.-16.11.2014

 

Lue myös Galleria Katariinan tarina
Tutustu galleria Katariinan Galleriakeskiviikon ohjelmaan täältä

 

 


Kirsti Puhakka – Elämän teemoissa hehkuvia värejä

Syntymä, Kirsti Puhakka, öljyvärimaalaus -2014Kuvataiteilija Kirsti Puhakka on työskennellyt nykytaiteen, performanssin ja ympäristötaiteen parissa 90-luvulta lähtien.

Tekemistä eivät ole määrittäneet välineet, vaan lopputuloksen luovat oma käsi ja ideat omasta päästä. Vuosien aikana mieluisimmaksi taiteen muodoksi on valikoitunut maalaaminen öljyväreillä perinteiseen tapaan.

”Öljyväri on maalaukseen käytetyistä väreistä voimallisin, se saa värit hehkumaan. Öljyväreillä voi työstää teosta niin kauan, että lopputulos miellyttää. Maalaan hitaasti, harkiten, muuttaen alkuperäisideaa. Maalaan vain ollessani skarppina. Väsyneenä työt eivät onnistu.”

Tunnelma työskentelyyn syntyy työn edetessä.

”Kaikista mukavimpia ovat hetket alussa, kun työstän maalauksen perussommitelman ja lopussa, kun pitkällisen miettimisen pohjalta päätän vielä maalata yhden pensselinvedon.”

Näyttelyitä Kirsti on pitänyt ulkomailla Ruotsista Siperiaan.  Ehdottomasti paras kokemus taiteilijana olemisesta on kuitenkin performanssi Neitotorni-taidefestivaalilla Azerbaidzhanissa toukokuussa 2010. Performanssiin osallistui taiteilijoita Yhdysvalloista Kazakstaniin, ja 27 asteen helteessä Kirsti maalasi muoviseen tornin malliin suomalaiskansallisen laulujoutsenperheen:

”Aukiolla kulki ystävällistä ja uteliasta yleisöä jatkuvana virtana. Festivaalin yksi osanottaja oli presidentin vaimo. Presidentin kulttuurisäätiö vastasi kustannuksista, huolehti taiteilijoiden tarpeista ja meille tarjottiin parasta. ”

AIHEENA ALLEGORIAT

Jatkuvana töiden teemana on Kirstille rakkaan Helsingin kuvaaminen, mutta joka toinen kerta hän pyrkii tekemään yksityisnäyttelyn jostain muusta teemasta. Aiheina ovat olleet esimerkiksi ihmisen elämänkaari, pohjoisten kansojen kulttuuri ja luonto ja työpaikkakiusaaminen.

Kirstin uusin Aiheena allegoriat -näyttely on esillä Galleria Mariassa. Idea näyttelyyn syntyi galleristi Marja Haaviston kanssa keskustellessa.

”Kun näyttelyn idea on syntynyt, teemaa miettii joka päivä. Vähitellen prosessin kuluessa syntyy uusia ideoita, joista toteuttaa galleriatilaan sopivan kokonaisuuden, jossa on kiteytettynä juuri se, jota on halunnut ennen kaikkea ilmaista.”

Uusimmassa näyttelyssään Kirsti halusi kuvata allegorioin niitä kokemuksia, syklisyytä, huumoria ja teemoja, joihin ihminen elämänsä aikana törmää. Tulkinta on kuitenkin katsojalle vapaa:

”Näyttelyissä kävijöilleni en aseta ehtoja. Kivaa on kuitenkin kuulla palautetta. Avajaisvieraiden lausumana kuuli monenlaisia kiinnostavia näkemyksiä ja lemppareita löytyi moneen lähtöön. Teoksiani tehdessä koen olevani taiteilija. Myös toisten teoksia katsoessani koen olevani jossain määrin taiteilija. Taidetta tehdään, koska sen tekemiseen syntyy sisäinen pakko. Ilman taiteen tekemistä tulisin sairaaksi.”

Kirsti Puhakan Aiheena allegoriat -näyttely Galleria Mariassa 30.10 – 23.11. Galleriakeskiviikkona 5.11 Kirsti on tavattavissa galleriassa.

Lue myös Galleria Marian tarina Ujosta galleriankävijästä galleristiksi

Tutustu Galleria Marian Galleriakeskiviikon ohjelmaan TÄÄLTÄ


Paavo Stenius – vaikuttavat maalaukset ja naurava parta

Paavo SteniusAjankohtaa en muista tarkasti, se oli varmaan noin puolitoista vuotta sitten. En ollut ikinä eläessäni ostanut taulua, mutta Paavo Steniuksen ylivärikäs työ jyväskyläläisen baarin Vakiopaineen seinällä jäi lymyilemään mun pääkoppaan, ja myöhemmin halusin ehdottomasti ostaa sen. Kaksi asiaa yllättivät minut:

-Miten noin suuri, vaikuttava ja värikäs maalaus voi maksaa noin vähän; eihän tuo kata edes kehyksiä

– Taulukaupan päällisiksi Paavo heitti jonkun yhdentekevän lauseenparren, jonka päälle täysin puun takaa aloitti kovaäänisimmän naurukohtauksen mitä oon koskaan kuullut. Siinä me viisi kaverusta ja Paavo naurettiin vedet silmissä Vakiopaineen pöydässä niin kauan, että yksi ystävistäni joutui anelemaan Paavoa hiljenemään, jotta kykenisi taas hengittämään.

Seuraavana päivänä Paavo toi maalauksen koristamaan minun silloisen Jyväskylä-kämpän keittiötä. Paavo kehui tämän maalauksen olevan hengissä vielä silloinkin kun me ei olla -nauraen päälle makeasti. Tämä hullunkurinen taulukauppa jäi päähäni iloisena muistona.

Sitten tähän syksyyn. Ajettiin Suomen Lapista brasilialaisen Vivianin kanssa kohti Jyväskylää. Paavon maalaukset ja nauru tuli mun mieleen: mietin että tämä pala suomalaisuutta kannattaa kokea. Paavo kutsuikin meidät kotiinsa: satojen maalausten ja kymmenien naurukohtausten lisäksi kohdattiin myös Paavon mahtava perhe. Istuttiin entuudesta käytännössä tuntemattomien ihmisten kahvipöydässä monta tuntia jutellen kaikesta maan ja taivaan välillä.

Kun lähdettiin Steniusten luota ja lopulta kohti Helsinkiä mietin, että nuo vaikuttavat maalaukset ja naurava parta niiden takana on saatava esille. Galleriamaksujen ollessa suuria ja kokiessani asian itselleni merkitykselliseksi, päätin tehdä kaiken itse (tosin ”itse” on siinä mielessä harhaanjohtava, että useat tahot ja kaverini Otto Hämäläinen ovat auttaneet minua valtavasti). Intensiivisinä kavereina päätettiin Paavon kanssa tarttua hetkeen ja tehdä kaikki nopealla aikataululla. Ken tietää; huomenna voi olla liian myöhäistä. Olin tuottamassa kansainvälistä Sound Development City -taideprojektia, joka järjestettiin Helsingissä 6-13.9. Sain vastaavat makasiinitilat projektin pääkallopaikaksi ja tajusin, että samat tilat sopisivat Steniuksen maalauksille täydellisesti. Niinpä meillä on nyt käytössämme upeat tilat, jossa pyöritän pop up -galleriaamme. Neliöitäkin on lähemmäs tuhat, tauluja mahtui mukaan noin sataviisikymmentä.

Galleriakeskiviikossa Steniuksen naurava ja uskomattoman valoisa presenssi takaa jo mahtavan tunnelman. Lisäksi mies soittaa harmonikkaa kello 20; ainakin avajaisissa vieraat innostuivat valssaamaan. Meillä on myös sohvia ja virvokkeita, eli rennosti saa ottaa.

Paavon periaate on aina ollut, että kaikilla olisi mahdollisuus ostaa taidetta varallisuudesta riippumatta. Siksi myymmekin tauluja siihen hintaan, että niitä ihmiset voivat myös oikeasti ostaa koteihinsa iästä ja statuksesta huolimatta. Tämä näkyy myös siinä, että kolmen aukiolopäivän aikana monta kymmentä taulua on vaihtanut omistajaansa. Ihmisiltä saatu palaute saa isonkin miehen herkistymään. Paavo on ihmisenä ja taiteilijana kultaa ja hienoa kuulla että se välittyy myös yleisölle. Tämä on ollut upeaa.

– Matti Vilhunen, Makasiini L3

Paavo Steniuksen näyttely Naurua Avaruudessa Makasiini L3:ssa 31.10 – 15.11. Paavo on paikalla Galleriakeskiviikkona 5.11 ja soittaa vierailijoille harmonikkaa. 

Tutustu Makasiini L3:n ohjelmaan TÄÄLLÄ

stenius2

 

 

 

 

 

 

 


Hanna Varis – Heijastumia Baabelin puutarhoista

salonki

“Olen väärä henkilö vastaamaan millaisia mun työt on, koska minähän sanon tietenkin, että ne on mielettömän hyviä!”

Hanna Varikselle oli aina selvää, että hänestä tulee kuvataiteilija. Lapsena Hanna ei kuitenkaan osannut ajatella, että haluaa taiteilijaksi. Hän vain tykkäsi piirtää.

“Olen yrittänyt tehdä muutakin kuin taidetta, mutta sitten joku on aina tullut nykäisemään hihasta ja pyytämään lisää. Tämä on raskas ammatti, mutta tämä sopii minun persoonalleni kaikista parhaiten.”

Näyttelyitä Hanna ryhtyi pitämään jo vuosia ennen valmistumistaan taidekoulusta. Tarve yleisön kanssa kommunikoimiseen teosten kautta oli niin kova:

”Tämä on minulle helppo ja luontainen tapa ilmaista asioita. Tätä tehdessä on kosketuspinnassa johonkin hienompaan ja korkeampaan, elämä tuntuu paljon mielekkäämmältä. Vaikka maailmassa on vaikka kuinka monta taiteilijaa, tuntuu silti, että myös minun näköiset työt mahtuu tänne. Oikeastaan sellaisia ei olisi olemassa, ellen minä niitä tekisi.”

Hannan grafiikkatyöt ja maalaukset ovat värikkäitä ja mielikuvituksellisia, ja realistisiinkin kuviin on aina lisätty ainakin ripaus satumaisuutta. Hannalla onkin välillä käynyt mielessä, että on saattanut vahingossa syntyä värimaailmaltaan väärään maahan:

“En usko, että pystyisin tekemään näyttelyä, jossa on paljon harmaata, beigeä tai valkoista. Voin mennä sellaiseen näyttelyyn ja ajatella, että onpa mahtava ja hyvin tehty näyttely, mutta se ei luonnistu minulta. En päätä erikseen, että teenpä värikkäitä juttuja ja paljon tekstuuria, ne vaan tulee.”

IHMETTÄ, MYSTEERIÄ JA TARINOITA

Töitään varten Hanna tarvitsee työtilan, värit ja välineet. Inspiraation iskiessä töitä ei siis aina pääse heti toteuttamaan, ja
seuraavaa mahdollisuutta täytyy vain odottaa:

“Menen työhuoneelle niin kuin ihmiset menee muihinkin töihin, ja sitten töitä täytyy vain tehdä. Toteutan aikaisemmin saadut ideat työhuoneella oli inspiraatiota, tai ei. Kun sitten teen kuvia, siinä tapahtuu jotain, mitä en pysty itse kontrolloimaan. Teen töitäni puoliksi flow-tilassa, missä työt osittain vain tapahtuu. Se on oikea palkinto tämän tekemisestä.”

bronda_3657_portti_paratiisiin_80x50_cm_lJokaisessa Hannan näyttelyssä on oma teema, joka syntyy tehdessä. Galleria Brondassa ensi kertaa nähtävä Heijastumia Baabelin puutarhoista -näyttelyn puutarhateemaisissa töissä on runsautta, kauneutta ja estetiikkaa:

“En päätä, että on on joku tietty lopputulos, jonka nimeän ennen kuin olen edes tehnyt mitään. Aina on tavoite mutta tiedän, että se tulee muuttumaan matkan aikana. Lopputulos alkaa hahmottumaan vähän niin kuin köynnöskasvi: et voi päättää, mihin suuntaan se kasvaa, vaan se rönsyilee minne haluaa. Minäkin annan töilleni tilaa kasvaa ja teema muotoutuu lopullisesti tekemisen aikana.”

Heijastumia Baabelin Puutarhoista -näyttelyssä värikkäisiin teoksiin on käytetty eri tekniikoita. Metalligrafiikkaa on yhdistetty valokuvaan, ja näyttelyssä nähdään myös guassimaalauksia isolle paperille.

“Olen halunnut näihin töihin ihmettä, mysteeriä ja tarinoita. Kaikki tarinat eivät kuitenkaan ole ihan rautalangasta väännettyjä, vaan niitä löytyy kuvien seasta.”

Hannalla on myös yksi toive kaikille töitä jo tunteville, tai vasta niihin tutustuville:

“Kaikki työni on tehty tavallisille ihmisille, ei pelkästään taidekriitikoille tai kollegoille, vaan kaikille. Toivon, että ihmiset näkisivät töitäni vaikka gallerian ikkunan ohi kävellessään ja uskaltautuisivat sisään ihmettelemään. Niin syntyy se vuorovaikutus.”

Hanna Variksen Heijastumia Baabelin puutarhoista -näyttely Galleria Brondassa 5.11 – 30.11. Avajaiset Galleriakeskiviikkona 5.11, jolloin trubaduuri soittaa näyttelyn puutarhateemaan sopivia lauluja kitaran säestyksellä.

Lue myös Galleria Brondan tarina ”Persoonallinen ajatus erottaa massasta”
Tutustu Galleria Brondan Galleriakeskiviikon OHJELMAAN

 

 

 

 

 


Susanna Autio – materiaalikokeiluja ruoalla

IMG_7801Susanna Autio lähti opiskelemaan kuvataidetta kolmikymppisenä, kun keksi vaihtaa alaa ja alkaa opiskella sitä mikä häntä oikeasti kiinnosti. Susanna on aina tehnyt kädentaitoja vaativia asioita: käynyt muun muassa työväenopiston keramiikkakursseilla ja kokeillut piirtämistä.

”Haastavaa, kun niin vanhana aloitti opinnot alusta, kyseenalaisti koko ajan onko hyvä tälle alalle. Tiesin kuitenkin heti, että tämä on se minun juttu mitä olisi pitänyt tehdä aina. Tunsin olevani kotona.”

Nuorena Susanna oli haaveillut, että menisi lukion jälkeen opiskelemaan kuvaamataidon opettajaksi. ”En koskaan ole ollut huippupiirtäjä, mutta aina minulla on ollut rakkaus tekemiseen.”

Susanna tekee opetustöitä, mutta pitää itseään silti kokopäiväisenä kuvataiteilijana. Opetustyö ja kuvataiteilijana oleminen sopivat Susannalla hyvin yhteen. ”Olen töideni kanssa yksin työhuoneellani, ja opettaminen on sosiaalista vastapainoa. Siinä saa jakaa rakkautta siihen tekemiseen. Yritän jakaa tekemisen iloa. Päämäärä ei ole hienoin juttu vaan se tekeminen, se on ihanaa.”

Onnistuminen on pitkän prosessin palkinto.

”Ihaninta kuvataitelijana olemisessa on matka ja prosessi. Kun minulla on idea, menen masennuksen syövereihin ja vietän unettomia öitä kun en keksi miten ratkaisen sen teknisesti, tai mitä materiaalia käytän tai miltä sen pitäisi tulla näyttämään loppujen lopuksi. Paras hetki on, kun tiedän tasan tarkkaan, mitä olen tekemässä ja onnistun siinä. Onnistuminen on varmaan se, miksi teen tätä. Kun työ on valmis, menetän saman tien mielenkiinnon työhön.”

Koska Susanna myy töitään harvoin, hän ei oikein kuule yleisön palautetta, ei ihastuksia eikä kauhistuksia. ”Tekeminen ei ole vastavuoroista, mutta täytyy vain luottaa siihen että tekee sitä mistä tykkää. Huono puoli kuvataiteilijana olemisessa on myös yksinäisyys ja se, että palkituksi tuleminen työstä on hyvin harvinaista.”

Susanna teki aikoinaan teoskokonaisuuden, jossa oli lapsenkasvoisia koiranpentuja aidan takana. Teoksen nimi oli leikkikenttä, ja sen tarkoitus oli ajatella sitä että nykypäivänä lemmikit ovat nousseet melkeinpä lapsen asemaan. Toisaalta lapset viedään hoitoon ja pidetään siellä koko päivä. ”Vanhemmat ihmiset kommentoivat, että ’voi kuinka söpöjä ja ihania’, kun taas nuoret olivat järkyttyneempiä. Se on ihan katsojasta kiinni ja siitä, miten lukee töitä. Töillä on tarkoitus pehmeästi saada ajattelemaan asioita, jotkut eivät tosin näe niissä mitään.”

Susanna tunnetaan parhaiten kierrätystaiteilijana, koska hän käyttää kierrätysmateriaaleja: ”Teen kierrätysmateriaalista, koska se on halpaa ja pidän vanhasta tavarasta. Totta kai siinä on ne ekologisetkin arvot, mutta en tieten tahtoen halua olla kierrätystaiteilija.”

”Tauko vahvisti”

Kolmen vuoden tauon jälkeen Susanna on jälleen täynnä uutta puhtia. Kuvataiteilija ei ollut koskaan ajatellut että lopettaisi tekemisen hetkeksi, mutta joutui oravanpyörään ja menetti nauttimisen tekemiseen: ”Tauko vahvisti sitä, että en vain voi sille mitään että olen kuvataiteilija, ja että tämä on minun keinoni kommunikoida.”

”Nyt kun teen taas, olen ihan liekeissä ja tiedän olevani taas kotona. Tämä on se minun juttu. Nyt tuntuu siltä että haluan valloittaa maailmaa ja tehdä miljoonaa työtä. Todennäköisesti ajan itseni loppuun ja pidän taas tauon.”

Edellisten vuosien työt ovat olleet eläinten oikeuksien puolustamista, koska kuvataitelijan mielestä nykyään tuotantoeläimiä kohdellaan niin karmivasti. Susanna ryhtyi kasvissyöjäksi ja koki, että haluaa kertoa mielipiteensä asiasta. Seuraava aihe käsittelee kuitenkin naisten roolia nyky-yhteiskunnassa. ”Teen työt sillä kriteerillä että pidän niistä itse. Sen pitäisi riittää, että olen itse varma töistäni. Toisaalta haluan välittää teosten sanoman muillekin.”

alkuperäinen jänis Susanna Autio, Naurisjänis, 2014, kuivattu juures, led-valo, 44 x 35 x 13 xmEnsimmäinen kokonaisuus kolmen vuoden tauon jälkeen.

Räätikkähööna ja muita kasvikunnan eläimiä -näyttelyn materiaali voi herättää kiinnostusta, koska se on aika kertakäyttöinen: ”Kuivattu juures ei kestä kosteutta, ja niiden säilyttäminen olkkarissa voi tuoda tuhoja jossain vaiheessa. Voi herättää kiinnostusta, miksi kukaan tekee tällaista hetken taidetta. He, jotka diggaavat töistäni pitävät niitä outoina mutta myös rehellisinä. Niillä ei kosiskella yleisöä.”

Ruoka materiaalina kiinnosti: ”Olen kasvissyöjä, joten ensimmäisenä mieleeni tulivat kasvikset ja juurekset. Kokeilin paljon kuinka pitkälle materiaalia voi viedä. Materiaali vei mennessään, ja jossain vaiheessa meni kreisiksi: sienikuivain hurisi aamusta iltaan ja saunassa oli veistoksia kuivumassa ja haju oli sen mukainen. Jäi juurekset vähän vähemmälle syönnille.”

”Tekniikka vaati aikaa ja kärsivällisyyttä, kokeilut menivät päreiksi ja ne menettivät muotonsa. Jännittää kun ottaa veistokset esille että onko ne vielä kuosissa. Teokset voivat elää näyttelyn aikana. Tämä on jännittävä näyttely, en ole ennen tehnyt hetkellisiä teoksia. Joissakin teoksissa on sisällä valo korostaakseen materiaalin läpikuultavuutta.”

”Pidän haasteista ja kokeiluista. Mitä haastavampaa, sitä enemmän onnistuminen antaa.”

Susanna Aution näyttely Räätikkähööna ja muita kasvikunnan eläimiä galleria Katariinassa 29.10.-16.11.2014

Lue myös galleria Katariinan tarina
Tutustu galleria Katariinan ohjelmaan täältä