Yleisön aloittamaa taidetta

marianne

Galleriakeskiviikkona 5.11 Galleria Johan S:ssä vierailijoilla oli mahdollisuus jättää jälki taiteilija Marianne Niemisen paikalle tuomiin maalauspohjiin, joista Marianne lupasi viimeistellä maalauksia. Maalaukset ovat nyt  valmiit ja Marianne kertoo, millaista oli työstää muiden aloittamaa taidetta:

”En ole aiemmin vastaavaa tehnyt, ja homma oli kyllä melko haastavaa. Mielessä pyöri epävarmuus ja jonkinlainen pahoitteleva fiilis, jos päädyin peittämään jonkin vieraan jättämän jäljen kokonaan näkyvistä. Joidenkin muotojen ja erityisesti tarkasti esittävien kuvien kohdalla
perhonenoli kuitenkin tehtävä radikaaleja ratkaisuja, jotta pystyn kutsumaan maalauksia omikseni. Silti kaikki viivat ja muodot ovat töissä mukana: kissa vaan meni pimeään heinikköön, kiltin näköinen kukka sai raivarit, vino linja jäi elämään sommitteluratkaisuissa ja perhonen meni kuvun alle suojaan. Joidenkin jälkien kohdalla asetin siveltimen sen merkitsemään kohtaan ja annoin palaa, tuli mitä tuli.

Hassua tarinallisuutta maalausprosessiin noiden muiden jättämien jälkien kautta siirtyi. Huomasin ”juttelevani” sisäisesti jälkiä jättäneiden kanssa, kyselin, olisko tää ok ja huomaathan, että kyllä se siellä vielä on. Haittaako, jos siirrän tätä vähän alemmas jne. Erityisen hankalaa oli kohdata pienen pojan piirtämä laatikko/ikkuna/tai muu, josta isä teki kirjan. Tai rakastuneiden ikuisuutta/tiimalasia/kahdeksikkoa kuvaava muoto, jonka kivijalaksi oli hierretty sormenjäljet. Myös entisen oppilaan upea arkkitehtoninen viiva peittyi lopulta sumuun, mutta päätin luottaa, että tyttö kyllä tietää, missä se on. Ja ne liput myös.

maalaksen alut

Galleriassa olin aivan innoissani. Oli kiva jutella vieraiden kanssa, nauroimme ja juttelimme paljon, ja ihmettelimme kaikenlaista. Moni teki jälkiä mielellään, mutta joitakuita sai houkutella hieman. Ihmiset aivan selvästi kunnioittivat toisten jo jättämiä jälkiä ja arastelivat erityisesti niissä kohdin, joissa aiemmin jätetyt jäljet muistuttivat jotakin: hiussuortuvia, maisemaa tai muuta. Ratkaisimme asian kääntelemällä maalauspohjia toisin päin, jolloin alkuperäinen viiva alkoikin näyttää muulta. Itseäni vaivaa vieläkin, mikä muoto se oli, joka minun ja tekijän kumppanin silmissä näytti korvalta, mutta ei kuulemma ollut. Ei siis mikään ihme, jos joitakuita ärsyttää se, että eivät saa kiinni maalausteni suuresta salaisuudesta. Jota ei siis ole.

Keskiviikon jälkeen en malttanut odottaa, että pääsen aloittamaan maalaamista. Työhuoneella tuli inspiroitumisen jälkeinen ahdistus, stressi, osaamattomuus, päättämättömyys ja paniikki, jota osaltaan ehkä lietsoi myös oma päätös saada työt valmiiksi ennen seuraavaa Galleriakeskiviikkoa. Toisaalta, noinhan se menee aina, joten siinä mielessä mikään ei oikeastaan muuttunut.

Kokemus oli hieno, ja kannatti käydä läpi.
Tekisinkö uusiksi? Luultavasti en.

Hymyjä kaikille mukana olleille.

Marianne”

Kaikki valmiit maalaukset ja lisää Mariannen ajatuksia löydät blogista maalattua.blogspot.com

maalaus maalaus 2