Galleriakävijöitä: Leni ja Jarmo

DSC_0839Leni & Jarmo / GALLERIA BRONDA 6.4.2016

Onko tämä ensimmäinen kerta kun osallistutte Galleriakeskiviikkoon?
L: Minulle tämä on ensimmäinen kerta, mutta Jarmolle jo kolmas.

Mistä saitte ensimmäisen kerran kuulla Galleriakeskiviikosta?
J: Yhteismaa on minulle yhdistyksenä tuttu ja olen seurannut heidän toimintaansa jo jonkin aikaa. Facebookista olen nähnyt Galleriakeskiviikkoa järjestettävän ja usein miettinyt, että pitäisi lähteä. Tänä vuonna aloin sitten vihdoin käymään ja tämä on tosiaan jo kolmas kerta.

Mitä olet tykännyt Galleriakeskiviikosta?
J: Olen tykännyt hirveästi, ja tämä on ollut myös henkilökohtaisesti minulle tärkeää. Tämä on avannut minulle turvallisen ja helpon tavan tutustua asioihin ja ihan itsekseen katsella ja muodostaa mielipiteitä. Henkilökohtaisen taidekasvatuksen kannalta tämä on ollut todella arvokas kokemus.

Entä mitä ensikertalainen on mieltä Galleriakeskiviikosta?
L: Olen kuullut kotona tästä paljon hyvää, ja tämä on ollut todella ihanaa. Tämä on nyt kolmas paikka missä olemme tänään käyneet, ja on ihanaa, että kaduilla on ihmisiä ja elämää. Olen tottunut käymään gallerioissa viikonloppuisin, jolloin se on usein erilainen kokemus. Galleriakeskiviikko sulautuu hienosti arkeen.

L: Osuimme Galleria Tikettiin samaan aikaan opastetun Galleriakierroksen kanssa ja oli aivan äärettömän hienoa huomata, että siinä oli paljon nuoria ihmisiä mukana. On hienoa, että eri ikäiset voivat jakaa tämän kokemuksen.

Miten kehittäisitte Galleriakeskiviikkoa?
J: Kannatan ehdottomasti sitä, että taitelijat ovat gallerioissa paikalla. Usein taidenäyttelyissä ei voisi kuvitellakaan menevänsä juttelemaan taitelijalle, vaikka hän olisikin paikalla. Täällä on kuitenkin tunne, että voi kysellä ihan mitä vaan ja siitä syntyy kivaa keskustelua.

L: Se on totta, että kun saa kosketuksen tekijään se tuo taidetta jotenkin lähemmäs.


Galleria Kontupiste, lähiön sydämessä

26058000040_21d8274879_o

Kontupiste on tietotekniikka- ja kulttuurikeskus Kontulan sydämessä, jonka tavoitteena on digisyrjäytymisen ehkäiseminen ja kaupunkilaisten tietoyhteiskuntataitojen parantaminen.

– Kaikilla kaupunkilaisilla tulee olla yhdenvertaiset mahdollisuudet toimia tietoyhteiskunnassa. Tämän yhdenvertaisuuden tulee toteutua myös kulttuurisesti, ja ihmisillä tulee olla mahdollisuus nauttia kulttuurista myös omalla alueella. Esimerkiksi galleriatilat ovat kuitenkin valitettavan harvassa kantakaupungin ulkopuolella, Kontupisteen asiakaspalvelupäällikkö Jani Suonperä toteaa.

Kontupiste laajensi toimintaansa taidegalleriaksi lisätäkseen taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta myös kantakaupungin ulkopuolella. Vuonna 2013 Galleria Kontupiste aloitti yhteistyön Suomen valokuvataiteen museon kanssa. Vaikka Galleria Kontupiste ei ole Helsingin kulttuurikeskuksen osallistavan kulttuurityön mallin, ns. Helsingin mallin, rahoituksen piirissä, se silti soveltaa toiminnassaan mallin toimintaperiaatteita. Tavoitteena on tasapainottaa ja monipuolistaa kaupunginosien taide- ja kulttuuritarjontaa.

– Meidän kohdalla mallin soveltaminen tarkoittaa sitä, että alueen asukkaat kutsutaan aina mukaan näyttelyiden suunnittelutyöhön ja niiden toteuttamiseen. Eli annetaan heille mahdollisuus vaikuttaa ja olla prosessissa mukana. Asukkaat ovatkin lähteneet innokkaasti mukaan, ja yhteistyön tuloksena on syntynyt hienoja ja erilaisia kokonaisuuksia, Suonperä kertoo.

Galleriatoiminnan aloittaminen on vaikuttanut Kontupisteen ihmisvirtoihin. Perinteisesti ihmiset ovat lähteneet keskustaan kulttuurimenoihin, mutta nyt heitä tulee myös keskustasta itään päin. Tämän suuntaista virtausta Galleria Kontupiste pyrkiikin lisäämään.

– ­­­Tietysti keskustassa on enemmän juttuja kuin mitä lähiössä, mutta siihen voimme myös vaikuttaa. Erilaiset aktiviteetit ja tapahtumat vaikuttavat lähiön maineeseen ja siihen millaisena se näyttäytyy ulospäin. Lisäksi se vaikuttaa siihen miten ihmiset kokevat oman alueensa. Koetaanko se paikkana, jossa ei koskaan tapahdu mitään ja josta on viety kaikki palvelut pois. Vai paikkana, jossa myös on ja tapahtuu kivoja juttuja, Suonperä pohtii.

 

Teksti: Roosa Luukkanen
Kuva:Päivi Paija-Morlier

 

 


Galleriakävijöitä: Lydia

Jussi_Ronkainen_TMGalleria_Haastattelu_2.3.2016

Lydia / TM GALLERIA 2.3.2016

Miksi halusit osallistua Galleriakeskiviikkoon?
L: ”Ystävä kertoi tästä ja tulin hänen mukana. On kiva, että on tämmöistä matalan kynnyksen galleriatoimintaa.”

Oletko aikaisemmin osallistunut?
L: ”En ole Galleriakeskiviikkoon, mutta olen kyllä käynyt gallerioissa. Mutta ehkä vähän tuntuu, että siihen on vähän semmoinen kynnys. Uskon, että tämä tapahtuma helpottaa gallerioissa käymistä.”

Olisiko sinulla tapahtuman suhteen mitään kehitysehdotuksia?
L: ”En oikeastaan vielä kunnolla tiedä miten tämä toimii, eli ei ainakaan vielä.”

Teksti: Roosa Luukkanen
Kuva: Jussi Ronkainen


Harth ja taiteelle omistettu elämä

Maaliskuussa newyorkilainen taiteilija, David Greg Harth, saapuu Galleria Sculptoriin tekemään osallistavaa projektityötään yhdessä Galleriakeskiviikon kävijöiden kanssa.

Harth, jota ainoastaan läheiset kutsuvat etunimellä, on paljasjalkainen newyorkilainen ja on opiskellut mm. Parsons School of Designissa ja pitänyt näyttelyitä useissa gallerioissa ja taidetiloissa 90-luvun puolivälistä lähtien, sekä Yhdysvalloissa että kansainvälisesti. Harth pitää omenoiden syömisestä ja on omistanut elämänsä taiteelle.

“Taide kuluttaa minua. Usein mietin, miten erilaista elämäni olisi, jos en olisi niin omistautunut taiteelle. Luultavasti olisin parisuhteessa ja minulla olisi jo lapsia. Mutta tein päätöksen omistautumisesta jo vuosia sitten. Siinä on paljon hyvää ja huonoa.”

harth2

Kuva David Greg Harth (2012)

Monet Harthin työt toteutuvat pidemmällä ajanjaksolla, ja ne ovat usein myös ympärillä oleviin ihmisiin ja heidän aktiivisuuteensa sidottuja.

“Teen työtä yli genrerajojen, usein konsepti edellä. Kun teen työtä, panostan enemmän työni konsepti-ideaan. Idean jälkeinen toteutus puolestaan saa jäädä keskinkertaiseksi, ja se riittää, kunhan se vain toteuttaa alkuperäistä konseptiani. Teen performansseja, videota, valokuvausta, piirroksia, installaatioita… Aiheina käsittelen politiikkaa, uskontoja, julkkiksia, kulttuuria, seksuaalisuutta ja rakkautta.”

Galleriakeskiviikkona 2.3. Harth tulee tekemään osallistavaa taideprojektiaan ”I played with a slinky in Helsinki with Harth” Galleria Sculptoriin kello 19-21. Myös maksuton, opastettu galleriakierros päättyy illalla Sculptoriin niin, että kierroksen osallistujat pääsevät osallistumaan Harthin projektiin. 

Projektiin osallistuvat kävijät pääsevät leikkimään 90-lukua yhdessä Aikakoneen ja tolppakorkojen kanssa sävyttäneellä tutulla slinky-vieterilelulla. Leikkihetkiä kuvataan ja tästä kuvakokoelmasta tulee Harthin lopullinen teos. Osallistujat saavat  muistoksi Harthin ”I played a slinky in Helsinki with Harth” -kortin nimikirjoituksineen.

“Kyseinen työ on humoristinen, simppeli ja naurettava, mutta miksi ihmeessä sellainen olisi kiellettyä”, Harth kyseenalaistaa.

Harth on luonut useita vastaavia töitä eri kaupungeissa ja maissa. Töiden lomassa hän on esimerkiksi syönyt kävijöiden kanssa burgereita, käynyt luovuttamassa verta ja käynyt konsertissa yhdessä. Harthin aiemmista vastaavista “… with Harth” -töistä löydät lisätietoa artikkelin alareunasta.

”En tiedä paljoakaan suomalaisista ihmisistä tai Suomesta. Mutta mikä olisikaan juuri siksi parempaa, kuin järjestää mahdollisuus kiusalliselle kanssakäymiselle kahden eri kansan välillä, kiusallisen lelun avulla? Se kuvaa sitä kokemusta taiteilijan ja katsojan välillä, joka ei olisi samanlainen tavallisessa keskustelussa tai naurunhetkessä. Työni usein tarvitsee ympärilleen ihmisiä ollakseen olemassa. Odotan innolla kanssakäymistä helsinkiläisten kanssa – vieterileluni kera!”

“I ate a burger with Harth.”

“I went to a concert with Harth.”

“I laughed with Harth.”

“I donated platelets with Harth.”

“I ate breakfast with Harth on his 40th birthday”

Teksti Katri Määttänen

LÄHTEET:

DavidGregHarth.com (2016) Biography.

ArtBookGuy (2016) David Greg Harth: Call him Harth.