Susanna Autio – materiaalikokeiluja ruoalla

IMG_7801Susanna Autio lähti opiskelemaan kuvataidetta kolmikymppisenä, kun keksi vaihtaa alaa ja alkaa opiskella sitä mikä häntä oikeasti kiinnosti. Susanna on aina tehnyt kädentaitoja vaativia asioita: käynyt muun muassa työväenopiston keramiikkakursseilla ja kokeillut piirtämistä.

”Haastavaa, kun niin vanhana aloitti opinnot alusta, kyseenalaisti koko ajan onko hyvä tälle alalle. Tiesin kuitenkin heti, että tämä on se minun juttu mitä olisi pitänyt tehdä aina. Tunsin olevani kotona.”

Nuorena Susanna oli haaveillut, että menisi lukion jälkeen opiskelemaan kuvaamataidon opettajaksi. ”En koskaan ole ollut huippupiirtäjä, mutta aina minulla on ollut rakkaus tekemiseen.”

Susanna tekee opetustöitä, mutta pitää itseään silti kokopäiväisenä kuvataiteilijana. Opetustyö ja kuvataiteilijana oleminen sopivat Susannalla hyvin yhteen. ”Olen töideni kanssa yksin työhuoneellani, ja opettaminen on sosiaalista vastapainoa. Siinä saa jakaa rakkautta siihen tekemiseen. Yritän jakaa tekemisen iloa. Päämäärä ei ole hienoin juttu vaan se tekeminen, se on ihanaa.”

Onnistuminen on pitkän prosessin palkinto.

”Ihaninta kuvataitelijana olemisessa on matka ja prosessi. Kun minulla on idea, menen masennuksen syövereihin ja vietän unettomia öitä kun en keksi miten ratkaisen sen teknisesti, tai mitä materiaalia käytän tai miltä sen pitäisi tulla näyttämään loppujen lopuksi. Paras hetki on, kun tiedän tasan tarkkaan, mitä olen tekemässä ja onnistun siinä. Onnistuminen on varmaan se, miksi teen tätä. Kun työ on valmis, menetän saman tien mielenkiinnon työhön.”

Koska Susanna myy töitään harvoin, hän ei oikein kuule yleisön palautetta, ei ihastuksia eikä kauhistuksia. ”Tekeminen ei ole vastavuoroista, mutta täytyy vain luottaa siihen että tekee sitä mistä tykkää. Huono puoli kuvataiteilijana olemisessa on myös yksinäisyys ja se, että palkituksi tuleminen työstä on hyvin harvinaista.”

Susanna teki aikoinaan teoskokonaisuuden, jossa oli lapsenkasvoisia koiranpentuja aidan takana. Teoksen nimi oli leikkikenttä, ja sen tarkoitus oli ajatella sitä että nykypäivänä lemmikit ovat nousseet melkeinpä lapsen asemaan. Toisaalta lapset viedään hoitoon ja pidetään siellä koko päivä. ”Vanhemmat ihmiset kommentoivat, että ’voi kuinka söpöjä ja ihania’, kun taas nuoret olivat järkyttyneempiä. Se on ihan katsojasta kiinni ja siitä, miten lukee töitä. Töillä on tarkoitus pehmeästi saada ajattelemaan asioita, jotkut eivät tosin näe niissä mitään.”

Susanna tunnetaan parhaiten kierrätystaiteilijana, koska hän käyttää kierrätysmateriaaleja: ”Teen kierrätysmateriaalista, koska se on halpaa ja pidän vanhasta tavarasta. Totta kai siinä on ne ekologisetkin arvot, mutta en tieten tahtoen halua olla kierrätystaiteilija.”

”Tauko vahvisti”

Kolmen vuoden tauon jälkeen Susanna on jälleen täynnä uutta puhtia. Kuvataiteilija ei ollut koskaan ajatellut että lopettaisi tekemisen hetkeksi, mutta joutui oravanpyörään ja menetti nauttimisen tekemiseen: ”Tauko vahvisti sitä, että en vain voi sille mitään että olen kuvataiteilija, ja että tämä on minun keinoni kommunikoida.”

”Nyt kun teen taas, olen ihan liekeissä ja tiedän olevani taas kotona. Tämä on se minun juttu. Nyt tuntuu siltä että haluan valloittaa maailmaa ja tehdä miljoonaa työtä. Todennäköisesti ajan itseni loppuun ja pidän taas tauon.”

Edellisten vuosien työt ovat olleet eläinten oikeuksien puolustamista, koska kuvataitelijan mielestä nykyään tuotantoeläimiä kohdellaan niin karmivasti. Susanna ryhtyi kasvissyöjäksi ja koki, että haluaa kertoa mielipiteensä asiasta. Seuraava aihe käsittelee kuitenkin naisten roolia nyky-yhteiskunnassa. ”Teen työt sillä kriteerillä että pidän niistä itse. Sen pitäisi riittää, että olen itse varma töistäni. Toisaalta haluan välittää teosten sanoman muillekin.”

alkuperäinen jänis Susanna Autio, Naurisjänis, 2014, kuivattu juures, led-valo, 44 x 35 x 13 xmEnsimmäinen kokonaisuus kolmen vuoden tauon jälkeen.

Räätikkähööna ja muita kasvikunnan eläimiä -näyttelyn materiaali voi herättää kiinnostusta, koska se on aika kertakäyttöinen: ”Kuivattu juures ei kestä kosteutta, ja niiden säilyttäminen olkkarissa voi tuoda tuhoja jossain vaiheessa. Voi herättää kiinnostusta, miksi kukaan tekee tällaista hetken taidetta. He, jotka diggaavat töistäni pitävät niitä outoina mutta myös rehellisinä. Niillä ei kosiskella yleisöä.”

Ruoka materiaalina kiinnosti: ”Olen kasvissyöjä, joten ensimmäisenä mieleeni tulivat kasvikset ja juurekset. Kokeilin paljon kuinka pitkälle materiaalia voi viedä. Materiaali vei mennessään, ja jossain vaiheessa meni kreisiksi: sienikuivain hurisi aamusta iltaan ja saunassa oli veistoksia kuivumassa ja haju oli sen mukainen. Jäi juurekset vähän vähemmälle syönnille.”

”Tekniikka vaati aikaa ja kärsivällisyyttä, kokeilut menivät päreiksi ja ne menettivät muotonsa. Jännittää kun ottaa veistokset esille että onko ne vielä kuosissa. Teokset voivat elää näyttelyn aikana. Tämä on jännittävä näyttely, en ole ennen tehnyt hetkellisiä teoksia. Joissakin teoksissa on sisällä valo korostaakseen materiaalin läpikuultavuutta.”

”Pidän haasteista ja kokeiluista. Mitä haastavampaa, sitä enemmän onnistuminen antaa.”

Susanna Aution näyttely Räätikkähööna ja muita kasvikunnan eläimiä galleria Katariinassa 29.10.-16.11.2014

Lue myös galleria Katariinan tarina
Tutustu galleria Katariinan ohjelmaan täältä