Katulavatanssit Goes Gallery – vähän erilainen galleriakierros

katulava5

Ensimmäistä kertaa järjestämässä Katulavatansseja. Lauri Jänttiä ei jännitä.

Jo lapsena ylivilkas maalaispoika oli varustettu vankalla itseluottamuksella. Esiintymisestä tunneilmaisultaan ujo Lauri ei kuitenkaan erityisesti nauttinut:

“Pidän nähtynä olemisesta, mutta en esiintymisestä. Olen tehnyt pitkän harjoituksen siitä, kuinka oma keho on suhteessa toisiin. Haluan luoda tiloja, joissa muutkin voivat turvallisesti olla omia itsejään ja antaa itsensä näkyä myös ulospäin.”

Katulavatanssit ovat “itseorganisoituva tapahtuma, jossa erilaisia lavatanssiperinteitä suurella antaumuksella silleenjättävästi tulkiten avaudutaan päämääränsä ja tyylinsä suhteen täysin vapaaseen kaupunkiekosysteemin tanssimikroetnografiseen tutkimukseen.” 3

Toisin sanoen Facebook-tapahtumassa kutsutaan muutaman päivän varoajalla tutut ja tuntemattomat kaupunkilaiset spontaaniin, rajoittamattomaan tanssiin kaupungin kaduille. Pilke silmäkulmassa valitun soittolistan sävyttämään tanssiin tempaistaan mukaan myös ohikulkijat ja ihmettelijät. Siksi Lauria eivät katulavatanssitkaan jännitä:

“Teatterissa näyttelijät luovat roolin ja ovat sitä kautta näkyvillä ja samalla turvassa. Ehkä Katulavatansseissa on vähän samanlainen mekanismi, paitsi Katulavatansseissa läsnäolo omassa eletyssä kehossa on se, joka luo turvan, ei ulkoa annetut roolit.

AISTIEN VIRITTÄMISTÄ

Nyt Lauri on järjestämässä ensimmäistä kertaa Katulavatanssit Goes Galleryä, hiukan erilaista galleriakierrosta. Laurin kokemusten mukaan galleriatilaan astutaan varovasti sisään ja katsellaan teoksia hiljaa. Yleisölle saattaa myös muodostua rooleja: on satunnaisia kävijöitä, jotka kulkevat galleriassa kuin kirkossa, tai itsevarmoja taide- ja galleriakulttuurin tuntijoita. Toisaalta ihmisten käyttäytymistä määrittävät kirjoittamattomat roolit kaikissa julkisissa tiloissa:
54
“Kaikkiin paikkoihin liittyy joku oletus siitä, miten siellä pitää olla. Kauppakeskuksissa käyttäydytään niin kuin kauppakeskuksissa käyttäydytään ja kirkossa taas omalla tavallaan. Katulavatansseissa rikotaan sitä, miten normaalisti pitäisi olla, paitsi että rikkomisen sijasta rakennetaan kupla, johon puhalletaan uusi tila. Kuplassa ei ole vaatimusta tietynlaisesta käyttäytymisestä.”

Katulavatanssit Goes Gallery -galleriakierroksella halutaankin tuoda osallistujat tietoiseksi siitä, kuinka tila ja oletuksiin pohjautuvat mielikuvat vaikuttavat omaan käyttäytymiseen. Katulavatanssien yhteydessä kuulee sivusta seuraavilta usein, että olisipa kivaa tulla mukaan, mutta kun ei uskalla. Laurin mielestä omaa olemassaoloaan ei pitäisi pyydellä anteeksi:

“Galleriakierroksella olemista lähestytään niin, että ei ajatella että meillä on vain kaksi silmää, jotka näkevät asioita ja ollaan että: ‘ahaa, tässäpä minä näen nyt tällaisia asioita’, vaan maailmaan tutustutaan eri impulssien kautta. Se ei ole pelkästään teosten tutkimista vaan myös galleriatilalla ja sosiaalisella konstallaatiolla leikkimistä. Se on vähän niin kuin lasten leikin tila, jossa annetaan mielikuvituksen virtailla omia uomiaan.”

NÄIN SE TOIMII

Katulavatanssit Goes Gallery -kierroksella kokeillaan ennakkoluulottomasti erilaisia tanssillisia tapoja astua gallerian kynnyksen ylitse kokemaan taidetta. Kierros tapahtuu kaikille avoimen tanssillisen kulkueen muodossa. Kulkue kiertää ennalta suunniteltua reittiä kolmen ennalta sovitun galleriatilan lävitse virittävän musiikin ja tyyliltään ja päämäärältään täysin vapaan tanssi-improvisaation siivittämänä.

Osallistuminen ei vaadi aikaisempaa tanssiharrastaneisuutta. Kierroksella kaikki tavat tanssia ja osallistua ovat lähtökohtaisen oikeita ja kaikki tavat unohtaa, mitä tanssilla tarkoitetaan, ovat erinomaisen tervetulleita. Tilasta toiseen liikkuessaan osallistujat ovat myös tervetulleita kutsumaan kulkueen mukaan satunnaisia ohikulkijoita. Tarkoitus on pitää hauskaa ja muistuttaa, että oma itsensä saa olla kaikkialla. Galleriaa vaihdetaan kun siltä tuntuu, ja mukaan saa tulla milloin vain.

Seikkailu alkaa Aleksanterin teatterin edustalta tasan klo 17:00.

Kierroksen aikana vieraillaan Galleria Kajasteessa, Galleria Dixissä ja tm•galleriassa.

“Kuka nyt ei haluaisi toteuttaa itseään ja olla sellaisessa ympäristössä, missä ihmisistä hehkuu ilo”.

 

 


Tunnelmapaloja ensimmäiseltä Galleriakeskiviikolta

Galleriakeskiviikon tiimi voi ilokseen ilmoittaa, että ensimmäinen Galleriakeskiviikko lähti käyntiin oikein mukavissa tunnelmissa.

Gallerioihin oli löytänyt ilahduttavan moni aloitteleva taiteestanautiskelija, ja toki tuttujakin kasvoja näkyi. Ennen kaikkea tunnelma gallerioissa oli lämmin ja vastaanottavainen, ja korviin kantautui monia tyytyväisiä kommentteja niin galleristeilta kuin vierailijoiltakin. Upeaa!

Koputimme omilla galleriakierroksillamme muutaman galleriankävijän olkapäähän ja kyselimme, mikä oli houkutellut illan galleriakierrokselle:

gk henkilöhaastis1gk henkilöhaastis.2

Galleria Katariinassa Camilla Vuorenmaan teoksia ihailemaan tullut Reija Arnberg sai vasta paikan päällä tietää Galleriakeskiviikosta. Arnberg tuli Camillan näyttelyn takia, mutta vieraili Galleria Katariinan jälkeen vielä vastapäisessä Galleria Duetossa, jossa kiinnosti Heikki Mäntymaan erikoinen performanssi.

Äiti Kristiina Tikkala ja tytär Noora Tikkala lähtivät yhdessä kiertämään gallerioita Galleriakeskiviikon innoittamina. Kristiinaa gallerioihin houkutteli ohjelma, kuten Galleria Dixissä ulos asti kuuluva livebändin soitto. Kristiina oli tottunut kiertelemään gallerioita, ja epäili ettei Galleriakeskiviikko ehkä tavoita kovin paljon uutta yleisöä, ellei tarjolla ole jotain erityistä ohjelmaa, joka houkuttelisi ohikulkevat ihmiset sisään. Galleriakeskiviikon tiimi pistää vinkin korvan taakse!

Annantalo (4)

Galleria Dixiin olivat matkalla myös kaverukset, jotka olivat aloittaneet kierroksen Annantalon Animaakarit-näyttelystä: ”Tosi hauska nähdä, miten animaatioita tehdään. Täältä varmaan jää itsellekin jotain päähän, todella mielenkiintoista!”.

Jos halajat Animaakariksi, jatkuu näyttely Annantalossa tammikuulle asti, eli se on tarjolla myös seuraavina Galleriakeskiviikkoina.

Galleria Johan S:ssa syntyi keskustelua galleristin ja vierailijoiden kesken siitä, kuinka ihmisiä saataisiin uskaltautumaan sisälle gallerioihin. Galleristi Clarice Finell muisteli, kuinka hän joskus huomasi gallerian ikkunan takana uteliaan katselijan, joka kuitenkin jatkoi nopeasti matkaa kun huomasi Claricen katselevan häntä.

Galleria Pirkko-Liisa Topeliuksessa taiteilija Marja Hirvisen mielestä kynnys vierailla gallerioissa voi olla pienestä kiinni: ”Ihmiset ehkä luulevat, että pitää pukeutua jotenkin hienosti, jotta galleriaan voi tulla sisään. Gallerioiden aukioloja kannattaisi myös pidentää, jotta gallerioissa ehtisi vierailla töiden jälkeen ilman kiirettä.”

Galleriakeskiviikon tiimi on erittäin mielissään keskustelusta, ja jatkaa työskentelyä kohti rikkaampaa kaupunkikulttuuria.

Jos ensimmäinen Galleriakeskiviikko jäi välistä, ei hätää! Seuraava Galleriakeskiviikko järjestetään 5.11, ja tarjolla on silloinkin taidetta, tunnelmaa ja tohinaa.

Gallerioiden ohjelman ja lisätiedot löydät tältä sivulta, tai Galleriakeskiviikon Facebookista.