Exhibition Laboratory B

Merimiehenkatu 36 B
www.exhibitionlaboratory.fi
Kuvataideakatemian Facebook

GALLERIAKESKIVIIKKO 4.11.2020

Avoinna: 18-20
Näyttely: Kuvan Kevät 2020
Ohjelma: Taideyliopiston Kuvataideakatemian maisterinäyttely

Kuvan Kevät, vihdoinkin! Toukokuulta koronan takia peruutettu maisterinäyttely jÃärjestetään tänä vuonna loka-marraskuussa.

Näyttelyyn osallistuu 39 kuvataiteen maisterin tutkintoaan viimeistelevää taiteilijaa Kuvataideakatemian opetusalueilta: maalaus, kuvanveisto, taidegrafiikka ja tila-aikataiteet.

Näyttely on esillä kolmessa näyttelytilassa:

Exhibition Laboratory C, Merimiehenkatu 36, C-rappu
Exhibition Laboratory B, Merimiehenkatu 36, B-rappu
Project Room, Lönnrotinkatu 35

Exhibition Laboratory B:ssä esillä olevat taiteilijat:

Sampo Aatos
Kaija Hinkula
Tuomas Holst
Hanna Kanto
Teresa Kari
Reetta Koskinen
Eva Lamppu
Aino Lintunen
Sari Majander
Rosaliina Paavilainen
Jaakko Pietiläinen
Salome Rajanti
Mia Saharla
Sandra Schneider
Lauri Tiainen

Näyttelyn kotisivut

Näyttely Facebookissa

Merimiehenkatu 36 B, 00150 Helsinki

Lemmikit: sallittu
Esteettömyys: 
esteetön pääsy

Gallerian aukioloajat muulloin kuin Galleriakeskiviikkona:
ti-su 11-18


Galleria Pirkko-Liisa Topelius

Hietalahdenranta 17
FIN-00180 Helsinki

galleria.pirkkoliisatopelius.com
Galleria Pirkko-Liisa Topelius Facebookissa

 

GALLERIAKESKIVIIKKO 4.11.2020

Avoinna: 11-20

Näyttely: Fragmenty – Petr Rehor

Ohjelma:  Peter Rehor Fragmenty taidenäyttely ja pientä tarjoilua

 

Petr Rehor

Fragmenty

27.10-15.11.2020

 

  Kommunikaatio mielletään yhdeksi kuvataiteen perimmäiseksi rakenneosaksi ja ominaispiirteeksi. Mutta millaisilla keinoilla taide kommunikoi ja kenen ehdoilla? Tämä viipyilee ajoittain taiteen taustalla, mutta nousee töissäni aina pinnalle.

Kuvataiteella on oma kielensä jonka merkityksiä, symboleita ja sääntöjä on katsojan usein hankala tulkita. Tämä on yksi monesta syystä miksi kontrolli taiteen määrittelemisestä ja siitä mikä nähdään ”korkea-tasoisena” sekä ”korkea-laatuisena” on galleristien, museoiden ja muiden taidealalla toimijoiden käsissä. Taiteellisten konseptien sisältö pysyy kuitenkin yleisellä tasolla kohtalaisen vaikeasti tulkittavana.

Tämän vuoksi tunnen, että kirjaimet edustavat tulkinnan työkalua joka yhdistää teoreettiset ja visuaaliset kontekstit. Minulle taiteen sisältö ei ole ainoastaan emotionaalista, mutta myös tärkeä osa älyllistä harjaantumista.

Petr Rehor

 

 

Petr Rehor

Fragmenty

27.10.-15.11.2020

 

  Communication is considered to be the one of the ultimate visual art components and functions. But how does art communicate and on whose terms? This question puzzles me constantly. At times it lingers in the background, but it always resurfaces in my work. 

Visual art has its own language in which meanings, symbols and codes are often difficult for viewers to interpret. This is one of the many reasons why the control over how art is defined, in terms of what is ”high-level” and ”high-quality” is in the hands of gallerists, museums and other actors in the art market. The content of artistic concepts will nevertheless remain quite elusive on a general level. 

This is why I feel that the letters represent an interpretation tool that combines both theoretical and visual concepts. To me, the content of art is not only emotional, but it is also an important intellectual exercise.

Petr Rehor

 

Lemmikit: sallittu
Esteettömyys: Muutama porras, henkilökunta auttaa mielellään.

Gallerian normaalit aukioloajat muulloin kuin Galleriakeskiviikkona:
Ti         11-17
Ke        11-18
To-Pe  11-17
La-Su  12-16

 


Kirsti Puhakka – Elämän teemoissa hehkuvia värejä

Syntymä, Kirsti Puhakka, öljyvärimaalaus -2014Kuvataiteilija Kirsti Puhakka on työskennellyt nykytaiteen, performanssin ja ympäristötaiteen parissa 90-luvulta lähtien.

Tekemistä eivät ole määrittäneet välineet, vaan lopputuloksen luovat oma käsi ja ideat omasta päästä. Vuosien aikana mieluisimmaksi taiteen muodoksi on valikoitunut maalaaminen öljyväreillä perinteiseen tapaan.

”Öljyväri on maalaukseen käytetyistä väreistä voimallisin, se saa värit hehkumaan. Öljyväreillä voi työstää teosta niin kauan, että lopputulos miellyttää. Maalaan hitaasti, harkiten, muuttaen alkuperäisideaa. Maalaan vain ollessani skarppina. Väsyneenä työt eivät onnistu.”

Tunnelma työskentelyyn syntyy työn edetessä.

”Kaikista mukavimpia ovat hetket alussa, kun työstän maalauksen perussommitelman ja lopussa, kun pitkällisen miettimisen pohjalta päätän vielä maalata yhden pensselinvedon.”

Näyttelyitä Kirsti on pitänyt ulkomailla Ruotsista Siperiaan.  Ehdottomasti paras kokemus taiteilijana olemisesta on kuitenkin performanssi Neitotorni-taidefestivaalilla Azerbaidzhanissa toukokuussa 2010. Performanssiin osallistui taiteilijoita Yhdysvalloista Kazakstaniin, ja 27 asteen helteessä Kirsti maalasi muoviseen tornin malliin suomalaiskansallisen laulujoutsenperheen:

”Aukiolla kulki ystävällistä ja uteliasta yleisöä jatkuvana virtana. Festivaalin yksi osanottaja oli presidentin vaimo. Presidentin kulttuurisäätiö vastasi kustannuksista, huolehti taiteilijoiden tarpeista ja meille tarjottiin parasta. ”

AIHEENA ALLEGORIAT

Jatkuvana töiden teemana on Kirstille rakkaan Helsingin kuvaaminen, mutta joka toinen kerta hän pyrkii tekemään yksityisnäyttelyn jostain muusta teemasta. Aiheina ovat olleet esimerkiksi ihmisen elämänkaari, pohjoisten kansojen kulttuuri ja luonto ja työpaikkakiusaaminen.

Kirstin uusin Aiheena allegoriat -näyttely on esillä Galleria Mariassa. Idea näyttelyyn syntyi galleristi Marja Haaviston kanssa keskustellessa.

”Kun näyttelyn idea on syntynyt, teemaa miettii joka päivä. Vähitellen prosessin kuluessa syntyy uusia ideoita, joista toteuttaa galleriatilaan sopivan kokonaisuuden, jossa on kiteytettynä juuri se, jota on halunnut ennen kaikkea ilmaista.”

Uusimmassa näyttelyssään Kirsti halusi kuvata allegorioin niitä kokemuksia, syklisyytä, huumoria ja teemoja, joihin ihminen elämänsä aikana törmää. Tulkinta on kuitenkin katsojalle vapaa:

”Näyttelyissä kävijöilleni en aseta ehtoja. Kivaa on kuitenkin kuulla palautetta. Avajaisvieraiden lausumana kuuli monenlaisia kiinnostavia näkemyksiä ja lemppareita löytyi moneen lähtöön. Teoksiani tehdessä koen olevani taiteilija. Myös toisten teoksia katsoessani koen olevani jossain määrin taiteilija. Taidetta tehdään, koska sen tekemiseen syntyy sisäinen pakko. Ilman taiteen tekemistä tulisin sairaaksi.”

Kirsti Puhakan Aiheena allegoriat -näyttely Galleria Mariassa 30.10 – 23.11. Galleriakeskiviikkona 5.11 Kirsti on tavattavissa galleriassa.

Lue myös Galleria Marian tarina Ujosta galleriankävijästä galleristiksi

Tutustu Galleria Marian Galleriakeskiviikon ohjelmaan TÄÄLTÄ


Teräsmies ja juoksupoika – Sirpa Hynninen ja Vesa-Ville Saarinen

HynninenSaarinen

Kuvataiteilija Vesa-Ville Saarisen ja kuvanveistäjä Sirpa Hynnisen yhteinen taiteentekeminen sai aikoinaan alkunsa, kun taiteilijat saivat ajatuksen kuvanveiston ja videotaiteen yhdistämisestä. Nyt yhteisten näyttelyiden parissa on työskennelty jo yli kymmenen vuotta.

Taide on tavalla tai toisella ollut läsnä molemmilla lähes koko elämän. Ennen taidekouluja Sirpa oli ehtinyt jo toiseen ammattiin, mutta valmistumisen jälkeen uusi ura vei mennessään:

“Taidekoulut käytyäni aloin tekemään määrätietoisesti töitä, että pystyin pitämään näyttelyitä. Jouduin ottamaan taloudellisiakin riskejä, mutta aina näyttely tai teos johti seuraavaan, ja pikkuhiljaa sieltä alkoi muotoutua se taiteilijan identiteetti.”

Vesa-Villellekin taidekoulut ovat tuttuja, mutta ei opiskelun, vaan opetustyön kautta. Taiteen, ja erityisesti videotaiteen tekeminen kulki aina mukana:

“Jossain vaiheessa muut rupesivat kutsumaan taiteilijaksi. Itseään ei oikein osaa asettaa sellaiseen asemaan, se tulee tekemisen kautta.”

Yhteisissä töissä ei eritellä, mitä kukakin on tehnyt. Työprosessin aikana käydään pitkää dialogia, ja kaikki tehdään yhdessä suunnittelusta toteutukseen:

”Ei ole koskaan tuntunut tärkeältä korostaa omaa tekemistä. Pitkän suunnittelun tuloksena ideat sekoittuvat toisiinsa, ja lopulta on ihan mahdotonta sanoa, mitä toinen on tehnyt ja mihin vaikuttanut.“

TYÖT SYNTYVÄT TILASTA

Sirpan ja Vesa-Villen uusin näyttely Teräsmies ja juoksupoika on syntynyt verrattain nopeasti, noin puolessa vuodessa. Joihinkin töihin uppoaa helposti parikin vuotta. Vesa-Villen mielestä taiteellisessakin työssä deadlinet toimivat hyvänä moottorina:

“Näyttelyt ja tilaustyöt ovat sellaisia, että niissä on se tietty päivä, jolloin vain pitää olla valmista. Asiat kuitenkin jalostuu, kun niiden antaa hautua. Luova työ vaatii aikaa, ei hyviä töitä saavuteta orjamaisella raadannalla.”

Ideat työstävät itseään silloinkin, kun niitä ei aktiivisesti ajattele. Sirpan ideat syntyvät usein ulkona:

“Yleensä ilmoitan uusista ideoista, kun tulen koirien kanssa aamulenkiltä. Kävellessä asiat jäsentyvät. Se on prosessi, joka vaatii oman aikansa ja rauhansa.”

Taiteilijapariskunnan työt saavat inspiraationsa tilasta, jonne kukin näyttely tehdään. Varsinaista sanomaa ei teoksiin yritetä piilottaa, mutta ne käsittelevät näyttelytilan ympäristöstä nousevia aiheita. Galleriakeskiviikkonakin 5.11 Galleria Pirkko-Liisa Topeliuksessa nähtävät työt on tehty galleriatilaa ajatellen, kertoo Sirpa:

“Kaikki näyttelyyn tulevat teokset on tehty tämän syksyn aikana ja tähän tilaan. Jos galleriatila olisi erilainen tai vaikka sijaitsisi eri paikalla, teokset olisivat erilaisia. Galleria Pirkko-Liisa Topeliuksessa meitä inspiroi muun muassa satama ja telakkaympäristö.”

TERÄSMIES JA JUOKSUPOIKA – HERTTONIEMEN DUUNARIT

Sirpa ja Vesa-Ville ovat tehneet Herttoniemen teollisuusalueelle Helsingin taidemuseon tilauksesta julkisen Herttoniemen duunarit -taideteoksen. Herttoniemen duunarit koostuu lähes kuudestakymmenestä erilaisesta teräksestä leikatusta hahmosta työkaluineen. Teoskokonaisuus on pohjana myös uusimmalle näyttelylle:

“Se ei ole jatko-osa, mutta ollaan käytetty näissä töissä samaa tekniikkaa. Me käytetään paljon kaksiulotteista kuvaa ja leikitellään mittakaavoilla. Työt on aika sarjakuvallisia, ja yhtenä elementtinä käytetään valokuvaa”, Vesa-Ville täsmentää.

Taiteilijoilta löytyy myös muutama vinkki, jos näyttelyn tunnelmaan haluaa paneutua etukäteen:

“Ajatuksena taustalla on ehkä Karel Čapekin näytelmä Rossum’s Universal Robots ja Chaplinin Nykyaika-elokuva. Töiden hahmot ovat kuin koneen osia. Ollaan kuitenkin hiukan kevennetty niitä, ettei ne ole niin kauhean realistisia ja vakavia.”

Sirpa Hynnisen ja Vesa-Ville Saarisen näyttely “Teräsmies ja juoksupoika” Galleria Pirkko-Liisa Topeliuksessa 4.11 – 30.11. Taiteilijat ovat tavattavissa galleriassa Galleriakeskiviikkona 5.11.

Lue myös Galleria Pirkko-Liisan tarina ”Uskalias yllytyshullu”

Tutustu Galleria Pirkko-Liisan Galleriakeskiviikon ohjelmaan TÄÄLTÄ