Katulavatanssit Goes Gallery – vähän erilainen galleriakierros

katulava5

Ensimmäistä kertaa järjestämässä Katulavatansseja. Lauri Jänttiä ei jännitä.

Jo lapsena ylivilkas maalaispoika oli varustettu vankalla itseluottamuksella. Esiintymisestä tunneilmaisultaan ujo Lauri ei kuitenkaan erityisesti nauttinut:

“Pidän nähtynä olemisesta, mutta en esiintymisestä. Olen tehnyt pitkän harjoituksen siitä, kuinka oma keho on suhteessa toisiin. Haluan luoda tiloja, joissa muutkin voivat turvallisesti olla omia itsejään ja antaa itsensä näkyä myös ulospäin.”

Katulavatanssit ovat “itseorganisoituva tapahtuma, jossa erilaisia lavatanssiperinteitä suurella antaumuksella silleenjättävästi tulkiten avaudutaan päämääränsä ja tyylinsä suhteen täysin vapaaseen kaupunkiekosysteemin tanssimikroetnografiseen tutkimukseen.” 3

Toisin sanoen Facebook-tapahtumassa kutsutaan muutaman päivän varoajalla tutut ja tuntemattomat kaupunkilaiset spontaaniin, rajoittamattomaan tanssiin kaupungin kaduille. Pilke silmäkulmassa valitun soittolistan sävyttämään tanssiin tempaistaan mukaan myös ohikulkijat ja ihmettelijät. Siksi Lauria eivät katulavatanssitkaan jännitä:

“Teatterissa näyttelijät luovat roolin ja ovat sitä kautta näkyvillä ja samalla turvassa. Ehkä Katulavatansseissa on vähän samanlainen mekanismi, paitsi Katulavatansseissa läsnäolo omassa eletyssä kehossa on se, joka luo turvan, ei ulkoa annetut roolit.

AISTIEN VIRITTÄMISTÄ

Nyt Lauri on järjestämässä ensimmäistä kertaa Katulavatanssit Goes Galleryä, hiukan erilaista galleriakierrosta. Laurin kokemusten mukaan galleriatilaan astutaan varovasti sisään ja katsellaan teoksia hiljaa. Yleisölle saattaa myös muodostua rooleja: on satunnaisia kävijöitä, jotka kulkevat galleriassa kuin kirkossa, tai itsevarmoja taide- ja galleriakulttuurin tuntijoita. Toisaalta ihmisten käyttäytymistä määrittävät kirjoittamattomat roolit kaikissa julkisissa tiloissa:
54
“Kaikkiin paikkoihin liittyy joku oletus siitä, miten siellä pitää olla. Kauppakeskuksissa käyttäydytään niin kuin kauppakeskuksissa käyttäydytään ja kirkossa taas omalla tavallaan. Katulavatansseissa rikotaan sitä, miten normaalisti pitäisi olla, paitsi että rikkomisen sijasta rakennetaan kupla, johon puhalletaan uusi tila. Kuplassa ei ole vaatimusta tietynlaisesta käyttäytymisestä.”

Katulavatanssit Goes Gallery -galleriakierroksella halutaankin tuoda osallistujat tietoiseksi siitä, kuinka tila ja oletuksiin pohjautuvat mielikuvat vaikuttavat omaan käyttäytymiseen. Katulavatanssien yhteydessä kuulee sivusta seuraavilta usein, että olisipa kivaa tulla mukaan, mutta kun ei uskalla. Laurin mielestä omaa olemassaoloaan ei pitäisi pyydellä anteeksi:

“Galleriakierroksella olemista lähestytään niin, että ei ajatella että meillä on vain kaksi silmää, jotka näkevät asioita ja ollaan että: ‘ahaa, tässäpä minä näen nyt tällaisia asioita’, vaan maailmaan tutustutaan eri impulssien kautta. Se ei ole pelkästään teosten tutkimista vaan myös galleriatilalla ja sosiaalisella konstallaatiolla leikkimistä. Se on vähän niin kuin lasten leikin tila, jossa annetaan mielikuvituksen virtailla omia uomiaan.”

NÄIN SE TOIMII

Katulavatanssit Goes Gallery -kierroksella kokeillaan ennakkoluulottomasti erilaisia tanssillisia tapoja astua gallerian kynnyksen ylitse kokemaan taidetta. Kierros tapahtuu kaikille avoimen tanssillisen kulkueen muodossa. Kulkue kiertää ennalta suunniteltua reittiä kolmen ennalta sovitun galleriatilan lävitse virittävän musiikin ja tyyliltään ja päämäärältään täysin vapaan tanssi-improvisaation siivittämänä.

Osallistuminen ei vaadi aikaisempaa tanssiharrastaneisuutta. Kierroksella kaikki tavat tanssia ja osallistua ovat lähtökohtaisen oikeita ja kaikki tavat unohtaa, mitä tanssilla tarkoitetaan, ovat erinomaisen tervetulleita. Tilasta toiseen liikkuessaan osallistujat ovat myös tervetulleita kutsumaan kulkueen mukaan satunnaisia ohikulkijoita. Tarkoitus on pitää hauskaa ja muistuttaa, että oma itsensä saa olla kaikkialla. Galleriaa vaihdetaan kun siltä tuntuu, ja mukaan saa tulla milloin vain.

Seikkailu alkaa Aleksanterin teatterin edustalta tasan klo 17:00.

Kierroksen aikana vieraillaan Galleria Kajasteessa, Galleria Dixissä ja tm•galleriassa.

“Kuka nyt ei haluaisi toteuttaa itseään ja olla sellaisessa ympäristössä, missä ihmisistä hehkuu ilo”.

 

 


tm•galleria – Korkeatasoista maalaustaidetta

IMG_3163

tm•gallerian vs. näyttelysihteerille Katariina Salmijärvelle Taidemaalariliiton galleria on tuttu jo 90-luvun alusta. Silloin taideopintonsa juuri aloittaneesta opiskelijasta, nykyisestä liiton jäsenestä, taidemaalarista ja kuvataitelijasta, tuli gallerian vakiokävijä:

“Tunnen tmgallerian hyvin pitkältä ajalta. Tämä on yksi Helsingin hienoimmista näyttelytiloista. Tilassa on myös korkeutta. Se on taiteilijalle myös haasteellista.”

tmgalleria eroaa monesta Helsingin galleriasta. Tällä gallerialla ei nimittäin ole galleristia  ollenkaan, vaan vierailijat vastaanottaa näyttelysihteeri, joka on osa viisihenkistä näyttelytoimikuntaa. Kaikki näyttelyvalinnat tehdään näyttelytoimikunnan voimin, ja valinnoissa painopiste on korkeatasoisessa maalaustaiteessa:

“tmgalleria on oiva paikka tulla katsomaan, mitä maalaustaide on tänä päivänä.  Sellaisellakin ihmisellä, joka ei käy museoissa tai gallerioissa, on joku mielikuva maalaustaiteesta. Mielikuvat voivat pohjautua koulukirjoihin ja postikortteihin, joissa usein esitellään Suomen kultakauden teoksia yli sadan vuoden takaa. Maalaus ei välttämättä nykypäivänä enää tarkoita vain öljypohjaista väriä kankaalla. Tänne voi tulla ihmettelemään, mitä kaikkea muuta se voi olla.”

Galleria on kuin kirjasto

Joskus uudenlaiseen maalaustaiteeseen tutustuminen saattaa tuntua haasteelliseltakin. Nykypäivän maalaus kun ei välttämättä sisällä perinteisen maalauksen elementtejä lainkaan:

IMG_3167

“Heinäkuun 2014 Ruoveden maisema -näyttelyssä taiteilija Markus Tuormaan teokset esittäytyivät maalauksina, vaikka ne eivät olleet maalauksia totutussa merkityksessä ollenkaan. Tuormaa laittoi esille mm. venetsiantärpättiä, joka on eräs perinteisimmistä maalausmateriaaleista. Osana teosta ollut teksti kuitenkin kertoi, millä tavalla teos on maalaus.”

Katariina kehottaa tutustumaan kaikenlaiseen taiteeseen rohkeasti, varsinkin jos mielikuvat ovat hämärät tai epäluuloiset:

“Luulo elää tietämättömyyden pellossa. Ainoa keino tarkistaa luulojensa oikeellisuus  on tutustua niihin, eli tässä tapauksessa mennä gallerioihin. Olen itse kolunnut gallerioita 90-luvun alusta asti, eikä yhdessäkään ole tullut sellainen olo, etten voisi viettää siellä aikaa vain katselemassa. Samalla tavalla kuin kirjasto, myös galleria on kaikille avoin tila, jonne saa tulla.”

Mitä tm•galleriassa tapahtuu Galleriakeskiviikkona? Käy kurkistamassa TÄÄLTÄ.